Post scriptum

Tasan ei käy onnen lahjat. Suurin osa meistä huumeiden kokeilijoista tai käyttäjistä kuolee luonnollisen kuoleman tai luonnottoman kuoleman, johon meidän aineiden käytöllä ei ole osaa eikä arpaa. Monet meistä lopettaa tai vähentää käyttöä iän myötä. Mutta ei kaikki. Kaikilla meillä ei ole siihen tarvittavia voimavaroja tai henkilöitä joiden puoleen kääntyä. Mutta jokaisella meillä on mahdollisuus toipua ja siihen me tarvitsemme tukea.

Kaikkein varmiten vältyt huumeiden ongelmilta kun jätät edes kokeilematta. Se on sinun päätöksesi. Tuo se julki: www.yad.fi/streetteam

- L -

Laten blogin taustoista voi lukea lisää täältä.

soi nyt: Neil Young – Heart of Gold

Puhtaat seulat!

Tänään oli puhtaat seulat! Jännä miten sellainen pieni asia keventää askelta! Ja se on kiva mennä kertoo Leenalle. On ollu tosi hyvä aamu… tosi makee syksyinen keli ja jotenkin mieli korkealla. Pakkasin aika vähän kamaa mukaan Tampereelle, ajattelin ostaa sieltä sitten tarvittavia vaatteita. Siellähän mulla on aikaa aina kun Leena on töissä. Ajattelin polkasta fillarin messiin junaan, niin pääsee liikkumaan sielläkin. Mion kanssa on sovittu, että se käy kattoo mun tönöä ja postin kävin siirtämässä Leenan osoitteeseen. On ihan sellainen olo kuin ois astumassa uuteen elämään. Jei! Pomppaan kahden junaan ja seuraavaan kerran päivittelen blogia sit Tampereelta!

- L -

soi nyt: Hanoi Rocks – A Day Late A Dollar Short

Hiljainen talo

Käytiin heti aamusta Mion kanssa lenkillä. Ensimmäinen yhteinen lenkki pitkään aikaan. Saatiin juosta ihan rauhassa… kukaan ei ollu metsässä tuijottamassa mua. Pitäis harrastaa tällaista enemmän. Teki tosi hyvää pääkopalle ja Mion kanssa on mukava jutella. Ja joo tosiaan, Jasu on Mion veli. Sillä on ollu aika rankka elämä… ja siinä sivussa Miollakin. Mietin, että miksi toinen valitsee toisen polun ja toinen aivan päinvastaisen. Itse olen kai jossain siinä välillä…

Leena soittelee edelleen aika usein. Muuten kotona on tosi hiljaista ja rauhallista. Välillä vähän liiankin hiljaista… olen ottanut ihan uuden rytmin elämään. Aikaisin nukkumaan ja aamusta ylös. Ja olen ihan koukahtanut tohon Stieg Larssoniin… emmä ole vuosiin lukenut mitään, mutta Mio lainas mulle ton maanantaina ja olen kohta lukenut sen… ihan koukku :-D

Ylipäätään… ei paha fiilis. Hämmentävää.

- L -

soi nyt: Bruce Springsteen – Devil’s & Dust

Ryhmässä taas

Leena vei mut taas ryhmään. Mietin koko ajan, että onkohan Mion velikin täällä ja kukahan se vois olla. Kukaan ei suoranaisesti näyttänyt Miolta, mutta yks Jasu oli vähän jotenkin se oloinen et se ois voinu vaikka ollakin. Mutta emmä ruvennu mitään kyselee. Ryhmässä oli muutama kaveri, jotka vaikuttaa tosi nuorilta. Minkähänlainen tausta niillä on? Kovin erilaiset kortit me kukin saadaan elämään. Mulla on periaatteessa täyskäsi (vähintään), mutta olen ihan ite sössinyt, enkä osannut pelata hyvääkään kättä oikein. Täällä kaikilla tuntuu olevan omat ongelmansa, mutta ne yrittää auttaa toisiaan.

Leenalla loppuu virkavapaa huomenna ja kelattiin, että mä ottaisin rennosti viikon ja menisin perästä Tampereelle ja asuisin Leenan luona sen aikaa kun tuntuu hyvältä. Ilman liikoja suunnitelmia. Leena lupas hoitaa kaikki ryhmä- ja seulajutut valmiiksi. Se on vähän turhankin avulias… kai tää täytyy tulkita silleen, että olen tärkeä sille kun se jaksaa ”taistella musta demoneja vastaan” niin kuin se itse asian sano. Sen mielestä tää on sotaa hyvän ja pahan välillä. Ja Leenahan on TOSIhyvis…

- L -

soi nyt: Black Sabbath – Heaven and Hell

Virallisesti narkomaani

Nyt oon sitten virallisesti narkomaani. Käytiin Leenan kanssa A-klinikalla seuloissa. Eihän mua meinannu kusettaa millään ja kumma miten oudolta tuntuu kun joku kyttää. Ujopissi. Ja eihän ne seulat tietenkään edes puhtaat vielä ollu. Masentavaa.
Ja postikin toi tänään kirjeen. Tuomiokirjelmä. Syyllinen huumausainerikokseen ja sakkoja 400€. No niin. Nyt olen virallisesti tuomittu ja todettu narkkariksi. Narkkariksi jolla on huumeita veressä. Tuomituksi narkkariksi, jolla on EDELLEEN huumeita veressä. Hohhoi… siis mua itkettää… ja ahdistaa…

- L -

soi nyt: Anathema – Pulled Under at 2000 Metres a Second

Mio, valmennettavani Mio

Mio soitti, että se tulee käymään, tsekataan valmennusohjelmaa. No valmennusohjelma oli varmaankin vaan tekosyy… mä olin mielessäni tosi kiitollinen sille, että se soitti… mä kun en pystynyt. Mutta että mua hävetti. Mä kelasin miljoona tapaa miten mä pyytäisin siltä anteeksi mun sekoamista, mutta sit kun Mio tuli emmä pystynyt mitään sanomaan. Me vaan katottiin sen treenit ja tehtiin kolmeks viikoks suunnitelma eteenpäin.

Vasta kun se oli portailla lähdössä, niin se kysy, että oonko mä kunnossa. No en. Mutta en mä mitään sanonut vaan istuin portaille. Ja sit mä pyysin anteeksi, että olin säikäyttäny sen pahasti… ja kysyin miks se edelleen haluaa olla mun valmennettava kun mä olen tällainen huumeveikko, joka hakee apua NA-ryhmästä. Siihen se sano, että sen velikin käy ryhmässä. Joka torstai Porrassalmenkadulla ja joskus lauantaisin Mikkeli-yhteisössä. Joten kuviot on sille tutut… veli on ollu Mikkeli-yhteisössä hoidossa useammankin kerran ja retkahtanu aina. Nyt se on ollu kuivilla vuoden verran. Että silleen…

Mio sano, ettei se oo silti koskaan nähnyt veljeään niin skitsona ku mua silloin ku mulla kilahti… Sit se sano, et voisin soittaa sille ihan milloin vain jos mulla on tarvis jutella ja se kerto lisää siitä sen vapaaehtoishommasta. Se on ollu viime kesänä parilla festarillakin vapaaehtoishommissa YADilla ja se on kuulemma tosi hauskaa hommaa. Sen mielestä urheilu ja huumeiden vastustaminen istuu ihan hyvin yksiin… mitäpäs minä olisin voinut siihen sanoa.

- L -

soi nyt: Amorphis – From the Heaven of My Heart

Ryhmässä

On kuulkaa harvoin ollut mies niin väärässä paikassa kuin minä tänään! Leena ajo mut jonnekin korpeen eli johonkin hoitolaitokseen, jossa kokoontui tämä NA-ryhmä. NA Narcotic Anonymous. Niinku AA, mutta huumeiden käyttäjille. Leena jätti mut tosiaan siihen tiilitalon pihaan ja lähti ryhmän ajaksi lenkille. Kattelin kun blondi lähti ravaamaan hiekkatietä eteenpäin ja kelasin hetken, että ottaisin auton ja lähtisin… siinäpähän juoksisi pois täältä korvesta. Mutta enhän mä, kunnollinen mies, sellaista voi tehdä.

Mutta siihen ryhmään. Niitä oli reilut kymmenen… kahviringissä. Ja kaikista näki, että muutakin kun vedetty kuin pulkkaa. Se ryhmän vetäjä oli tietoinen mun tulosta ja se alkoi jutella mulle… mä sanoin, etten oikein itekään tiedä mitä mä täällä teen. Se sano, että kattelet meininkiä, ei oo pakko sanoa mitään, jos ei siltä tunnu. No en tosiaankaan pölissy turhia. Mitä mä sanoisin… että olen poltellu vähän pilvee ja vetäny nappeja silloin tällöin… nehän nauras mut pihalle! Enhän mä mikään nisti ole… nää painii ihan eri sarjassa ja näillä on OIKEASTI ongelmia. Mä oon ihan kunnossa… mä olin Leenalle todella vihainen, mutta emmä voinu sille alkaa sit mouhoo… oltiin vaan autossa hiljaa.

Ja sit mulle tuli sellanen olo, että Leena on muhun tosi pettynyt ja totta kai se on. Se on kunnollinen ihminen ja nyt se joutuu hyysäämään mua kuin jotain oikeaa narkkaria. Alkoi masentaa ihan sairaasti. Ja tämä kaikki vain muutaman puskan takia… mä en ymmärrä tätä maailmaa…

- L -

soi nyt: Johnny Cash – Rusty Cage

Taas tuli vieraita

Leena pitää mua ihan selvästi silmällä. Jos se lähtee käymään jossain, niin se soittaa mulle puolen tunnin välein. Se soitti tänään lenkiltäkin. Mä en jaksa edes ajatella lenkkeilyä.

Tänään soi taas ovikello ja mä en todellakaan ajatellu mennä avaamaan, mutta Leena meni. Ja sit mulle selvis miks pöydässä on pullaa… Ruuska saapui meille kahville. Leena oli taas junaillu. Nyt puhuttiin töihin palaamisen ehdoista… Ruuskan mielestä mä voin palata takas töihin vuoden vaihteen jälkeen kahdella ehdolla:

1. Mun täytyy käydä seuloissa ja niiden on oltava puhtaat
2. Mun täytyy käydä säännöllisesti NA-ryhmässä

Jos nää sujuu niin voin jatkaa. Ne on suunnitellu tän kaiken yhdessä… Leena on käyny sen sosiaalimamman kanssa ryhmäjutut läpi ja se ois viemässä mua lauantaina sinne… Tiedättekö kun on sellainen olo, että nyt viedään kuin pässiä narusta. Ihan niinku oma elämä ei olis enää omissa näpeissä. Tää on ihan hiton ahdistavaa. Mut mulla on jotenkin alistunut olotila… emmä oikein tiedä mitä mä voisin tehdä. Mutta toi ryhmäjuttu pelottaa oikeesti.

- L -

soi nyt: Björk – I’ve Seen it All

Kirje pöydällä

Ei mua mikään poliisi ollu tullu hakee. Se oli ollu Mio ja vittu mä olin tainnu säikäyttää se aika pahasti.

Leena tuli hakee mua sairaalasta ja ajettiin kotiin. Se on ottanu virkavapaata duunista. Se itki ja hoki että kato ittees… en tainnu näyttää miltään mallipojalta. Kädet verillä, kasvoissa naarmuja ja… miten helvetissä ihminen voi saada vaatteet tähän kuntoon?!?

Kotona odotti lappu pöydällä (jep taas). Mio oli tullu kysymään treenijuttuja kun musta ei ollu kuulunu mitään… paska minä paska minä. Ai että itseruoskinta tuntuu hyvältä! Ja mä olen vittu lähteny karkuun ikkunasta ja se on yrittäny saada mua kiinni ja mä olin riuhtonu ja huitonu ja huutanu. Ja päässy pakoon. Nyt on semmoinen tunne, että ois vittu rintalastan kohdalla neljän nyrkin kokoinen kivi ja se painaa ja tukkii tieltään kaiken, eikä saa happee vaikka vittu saakin happee… vittu mikä valmentaja! Mä voin nähdä jo lööpit ”Kannabisope juoksee pakoon valmennettavaansa.” En pysty. En pysty. En pysty. Pakko hokee jotain mantraa…

- L -

soi nyt: Sólstafir – Köld

« Vanhemmat artikkelit
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.